Ei aina niin hehkeetä
Edellisessä blogipostauksessani kerroin, kuinka monta kertaa jokin asia jää saavuttamatta, koska pelkäämme epäonnistumista liikaa. Sama pätee säästämisen, sijoittamisen ja vaurastumisen kohdalla. Kyseessähän on maailman yksinkertaisin asia, jos kulutat enemmän kuin ansaitset, et voi säästää. Jos taas onnistut ansaitsemaan enemmän kuin kulutat, säästöä kertyy automaattisesti. Kun säästöjä on kertynyt, on mietittävä kuinka ne saisi sijoitettua tuottavasti.
Olin aina ollut suhteellisen huoleton rahankäyttäjä. Rahaa oli aina tarpeeksi itselle ja myös toisten auttamiseen, mutta sitä ei koskaan jäänyt säästöön. Elämäntilanteen vaihtuessa tutustuin bisneselämässä vaikuttavaan henkilöön, joka oli ponnistanut velkavankeudesta menestyväksi bisnesmieheksi. Hänen kanssaan kävimme lukuisia keskusteluja rahasta ja lopulta sain häneltä Terhi Majasalmen silloisen uunituoreen kirjan: Totuus taloudestasi.
Näin jälkeenpäin katsottuna tuon kirjan lukeminen oli minulle käänteentekevä hetki. Vaikka kirja on ”taloustietoa for dummies”, en kuitenkaan ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta luin kirjaa yhä uudestaan ja uudestaan pyrkien joka kerralla sisäistämään uudenlaista talousajattelua. Samaan aikaan löysin Tarina vaurastumisesta -blogin, jossa nuori sijoittaja kertoo yksityiskohtaisesti omasta osakesalkustaan. Luin myös asuntosijoittajien blogeja, joista parhaimpia on Harri Hurun Ostan asuntoja ja Marko Kaarton Asuntosijoittaminen.
Tuona aikana koulutin itseäni ajattelemaan uudella tavalla sekä aloitin säästämisen ja osakesijoittamisen. Oli hieno tunne ostaa ensimmäiset osakkeeni. Tämäkään ei vielä vaatinut suuria uhrauksia kulutustottumuksissani, mutta elämäntapani muuttui ensimmäisen suuremman sijoituskohteen osuessa kohdalleni.
Jos lähtee sijoittamaan melkein nollasta, on edessä muutama laiha vuosi ennen kuin kohde alkaa tuottamaan niin, että sen tuotto peittää kulut. Näin varsinkin maaomaisuuksiin sijoitettaessa. Niinpä tein jotain, jota en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin: budjetoin! Tosin sanan väljässä merkityksessä, karsin kaikki ylimääräiset kulut, maksoin laskut ja loppusumman jaoin kuukauden päivillä. Joskus päiväkustannukset saivat olla luokkaa 10 euroa päivässä, joskus vähemmän, joskus enemmän. Kun sain taiteiltua päivän menot vaikka 8 euroon päivässä, oli seuraavan päivän summa 12 euroa ja niin pois päin.
Välillä oli heikkoja hetkiä ja tuntui, ettei kituuttaminen koskaan lopu. Palkitsevaa oli kuitenkin pankin positiivinen suhtautuminen seuraaviin sijoituslainoihin, olihan heillä näyttöä takasinmaksukyvystäni. Pikku hiljaa säästeliäästä elämäntyylistä tuli melkein taiteenlaji, pystyin maksamaan lainoja hyvää vauhtia pois ja samalla kasvattamaan omaisuuteni vakuusarvoa ja säästämään myös itselle.
Haluaisinkin haastaa sinua miettimään voisitko tinkiä nykyisestä elämäntyylistäsi saadaksesi kokoon esimerkiksi vararahaston. Jollakin siihen voi mennä aikaa puoli vuotta, toisilla saattaa tilanteen kääntäminen viedä parikin vuotta. Voisiko oma kuluttaminen olla suunnitelmallista, eikä impulsiivista? Mukavaa marraskuun loppua jokaiselle!
Mervi Tanskanen on Varallisuusvalmentaja©, asuntosijoittaja, metsänomistaja sekä farmaseutti.