Täytä alla olevat tiedot, olemme sinuun yhteydessä pian

    Nimi

    Katuosoite

    Postinumero

    Postitoimipaikka

    Sähköposti

    Puhelin

    Valitse valmennuspakettisi

    Lisätietoja

    Hyväksyn tietojeni käsittelyn rekisteriselosteen kuvaamalla tavalla.

    Puhu rahasta – kaikkihan sitä tekee?

    Kaikki käsittelevät rahaa ja kaikilla on siitä mielipide. Mutta miksi rahasta puhuminen on silti vaikeaa niin monille? Syy voi olla esimerkiksi, että rahaan saattaa liittyä jännitteitä, häpeää tai pelkoa; suhde rahaan on vääristynyt; rahasta on huonoja kokemuksia tai on opetettu, ettei rahasta ole soveliasta puhua.

    Syitä on lähes yhtä monia kuin ihmisiä. Mutta asenne rahasta puhumiseen on aina sidoksissa rahauskomuksiin, jotka monesti kehittyvät jo lapsuudessa. Jos koet, että rahasta puhuminen ei ole sinulle luonnollista, suosittelen pohtimaan, kuinka rahasta puhuttiin ja kuinka siihen suhtauduttiin sinun lapsuudessasi. Ymmärtämällä omien ajatusten ja uskomusten alkuperän pystyy niitä korjaamaan ja kehittämään.

    Miksi rahasta puhuminen ja omien rahauskomusten ymmärtäminen on tärkeää? Koska raha-asenteesi on rahatarinasi perusta. Se hyvin pitkälle määrittää, lähteekö tarinasi hyvälle vai huonolle mallille.

    Rahataitoja kannustetaan opiskelemaan, mutta pelkästään itsekseen miettiminen ei riitä, varsinkin, jos painii rahapulan tai velkakierteen kanssa. Rahasta pitää myös pystyä puhumaan, vaikka se olisi epämiellyttävää. Eihän omia virheitä ole koskaan mukava myöntää. Mutta, kuten yleensä haastavissa tilanteissa, loppujen lopuksi se kannattaa. Tilanne avautuu, stressi helpottaa ja asia saavat oikeat mittasuhteet. Oman pään sisällä asiat tuntuvat monesti suhteettomat suurilta.

    Kannustan puhumaan rahasta, olit sitten minkä ikäinen tahansa. Jos sinulla on lapsia, opeta heitä rahasta ja keskustele heidän kanssaan siitä avoimesti. Se on yksi tärkeimmistä asioista mitä voit heille opettaa. Nuoria ja aikuisia rohkaisen löytämään omat luotettavat tahot läheisistäsi, ystävistäsi, tuttavistasi, opettajista tai ammattilaisista keskustelukumppaneiksi. Sparrausavulla omat ajatukset saavat heijastuspinnan ja selkeytyvät. Sopiva keskustelukumppani saattaa löytyä lähempää kuin kuvitteletkaan, kunhan vain uskallat avata suusi.

    Tällä viikolla vietetään kansainvälistä lapsille ja nuorille suunnattua Global Money Week ja suomalaista Puhu rahasta -haastetta. Joten otin haasteen vastaan ja alla kerron oman rahatarinani.

    Puhu rahasta -haaste: Mun tarina

    Oma rahatarinani alkoi jo vuonna -85, kun vanhempani lahjoittivat minulle osakkeita. Vuosien varrella minulle opetettiin, mitä osakkeet ovat ja että niillä on tietty arvo, jota silloin tällöin seurattiin. Lisäksi opetettiin osakkeiden olevan eri rahaa kuin käyttörahat. Sillä, että osakkeiden arvo nousi tai laski, ei ollut merkitystä kukkarossa olevaan rahaan.

    Tätä eroa korostettiin, kun ala-asteen loppupuolella viikkorahasta luovuttiin. Tilalle tuli kolme eri tapaa, joilla minulle opetettiin rahasta. Sain 1) kuukausirahaa, jolla pyrittiin opettamaan rahankäytön suunnittelua. 2) Hyvät koenumerot palkittiin, koska koulunkäynti oli minun työtäni. Lisäksi 3) ylimääräisistä kotitöistä maksettiin hinnaston mukaisesti palkkio, jolla opetettiin, ettei raha tule ilman omia ponnisteluita. Nuorena tämän opinkin, kun  jo 10-vuotiaana säästin ensimmäisestä ”kesätyöstä” saadut rahat hartaasti toivomaani ratsastuskurssiin.

    Selkeä tapa opettaa rahankäyttöä, eikö totta? Ja periaatteessa kaikki oppi meni kyllä perille, mutta silti kaikki tämä oppi ei kuitenkaan estänyt rahankäyttötapojen muotoutumista sellaisiksi, että kun tili tuli, se myös meni. En onneksi koskaan ostanut mitään luotolle enkä hankkinut luottokorttia, vaan jos rahat olivat loppu, niin ne olivat loppu. Mutta siinä mielessä oppi meni perille, että sijoitetut rahat olivat ihan eri pelimerkkejä kuin palkasta tulleet rahat.

    Kun raha-asenteessa on parannettavaa

    Esimerkki suhteestani rahaan on, kun muutin vuodeksi Helsinkiin opiskeluaikana. Silloin toimin valtakunnallisen opiskelijajärjestön hallituksessa, joka oli ns. työhallitus. Hallituspestistä sai palkkiota, joka oli sen verran iso, että se vastasi palkkaa. Yleinen vitsi vuoden aikana oli, että kumpi, minä vai kollega, haki aiemmin kuusta förskottia eli ennakkoa palkkiosta. Meitä oli siis kaksi, joilla raha ei pysynyt hyppysissä ja onnistuimme tekemään siitä hauskan kisan. Palkkiomme maksettiin kuun alussa ja monesti olimme jo viikkoa, pahimmillaan kahta, aiemmin pyytämässä ennakkoa. Näin jälkikäteen mietittynä kisailumme osoitti, kuinka vääristyneesti suhtauduimme rahankäyttöön. Puhumattakaan siitä, että eihän tällainen toiminta onnistuisi tavallisissa töissä. Minulla siis oli melko surkea raha-asenne.

    Reilu 10 vuotta sitten päätin, että on syytä aikuistua rahan suhteen, lopettaa sählääminen ja ryhtyä kartuttamaan rahaa isompiin ostoksiin. Hetkeä myöhemmin tavoite vaihtui vararahaston keräämiseksi ja rahataitoja opiskellessa tavoitteeksi muodostui taloudellinen riippumattomuus, joka minulle tarkoittaa tiettyä euromäärää kuukaudessa, joka mahdollistaa sellaisen elämän, jossa voin puuhastella, mitä haluan. Joka päivä työskentelen ja opettelen uutta päästäkseni tavoitteeseen. Raha-asenteeni on kääntynyt täysin päälaelleen siitä, mitä se teininä ja nuorena aikuisena oli. Ja hyvä niin!

    Haastan sinut kertomaan jotain omasta rahatarinasi. Uskallatko tarttua haasteeseen?

    Aurinkoa päivääsi!

    Kati Kyyrö on varallisuusvalmentaja®, asuntosijoittaja, kiinteistömanageri ja viestinnän ammattilainen.

    #puhurahasta #GMW2017