Kun rahataidot eivät riitä – auta nuori alkuun
Valmistujaisten kynnyksellä haluan jakaa oman rahatarinani, esimerkin siitä, kuinka rahataidot eivät riittäneet. Oma rahatarinani käynnistyi todenteolla vuonna -85, kun vanhempani lahjoittivat minulle osakkeita. Vuosien varrella minulle opetettiin, mitä osakkeet ovat ja että niillä on tietty arvo, jota silloin tällöin seurattiin. Lisäksi opetettiin osakkeiden olevan eri rahaa kuin käyttörahat. Sillä, että osakkeiden arvo nousi tai laski, ei ollut merkitystä kukkarossa olevaan rahaan.
Tätä eroa korostettiin, kun ala-asteen loppupuolella viikkorahasta luovuttiin. Tilalle tuli kolme eri tapaa, joilla minulle opetettiin rahasta. Sain 1) kuukausirahaa, jolla pyrittiin opettamaan rahankäytön suunnittelua. 2) Hyvät koenumerot palkittiin, koska koulunkäynti oli minun työtäni. Lisäksi 3) ylimääräisistä kotitöistä maksettiin hinnaston mukaisesti palkkio, jolla opetettiin, ettei raha tule ilman omia ponnisteluita. Nuorena tämän opinkin, kun jo 10-vuotiaana säästin ensimmäisestä ”kesätyöstä” saadut rahat hartaasti toivomaani ratsastuskurssiin.
Selkeä tapa opettaa rahankäyttöä, eikö totta? Ja periaatteessa kaikki oppi meni kyllä perille, mutta silti kaikki tämä oppi ei kuitenkaan estänyt rahankäyttötapojen muotoutumista sellaisiksi, että kun tili tuli, se myös meni. En onneksi koskaan ostanut mitään luotolle enkä hankkinut luottokorttia, vaan jos rahat olivat loppu, niin ne olivat loppu. Mutta siinä mielessä oppi meni perille, että sijoitetut rahat olivat ihan eri pelimerkkejä kuin palkasta tulleet rahat.
Kun rahataidot puuttuvat
Vaikka jotain oppeja siis meni perille, oli rahakäyttö kuitenkin aika holtitonta jo lapsuudessa. Veljeni otti ensimmäiset askeleensa rahoitusalalle toimimalla minun omana henkilökohtaisena lainapankkina. Eikä homma parantunut teininä eikä nuorena aikuisena. Esimerkki suhteestani rahaan on, kun muutin vuodeksi Helsinkiin opiskeluaikana. Silloin toimin valtakunnallisen opiskelijajärjestön hallituksessa, joka oli ns. työhallitus. Hallituspestistä sai palkkiota, joka oli sen verran iso, että se vastasi palkkaa. Yleinen vitsi vuoden aikana oli, että kumpi, minä vai kollega, haki aiemmin kuusta förskottia eli ennakkoa palkkiosta. Meitä oli siis kaksi, joilla raha ei pysynyt hyppysissä ja onnistuimme tekemään siitä hauskan kisan. Palkkiomme maksettiin kuun alussa ja monesti olimme jo viikkoa, pahimmillaan kahta, aiemmin pyytämässä ennakkoa. Näin jälkikäteen mietittynä kisailumme osoitti, kuinka vääristyneesti suhtauduimme rahankäyttöön. Puhumattakaan siitä, että eihän tällainen toiminta onnistuisi tavallisissa töissä. Minulla siis oli surkea raha-asenne ja rahataidot puuttuivat.
Sijoittaminen oli ihan yhtä heikkoa kuin taloudenhallinta. Saatoin perehtyä suhteellisen pintapuolisesti tarjolla olevaan sijoitustuotteeseen enkä näin jälkikäteen mietittynä kyseenalaistanut kovinkaan paljon varainhoitoyritysten motiiveja myydä omia tuotteitaan. Matkan varrelle mahtui vipusertifikaattia, rahastoa, sijoitusvakuutusta, eläkevakuutusta. Minulla ei ollut tarvittavia rahataitoja.
Voin sanoa, että jos olisin kovinkin asioita katuvaa tyyppiä, niin monia ärräpäitä olisi tullut, jos miettisin aiempia sijoituksia. En asettanut tavoitteita, en analysoinut itseäni sijoittajana, en ottanut selvää asioista, en seurannut taloustilannetta… En oikeastaan toiminut tippaakaan siten, miten nyt yritän toimia. Korkoa korolle -efekti olisi lähtenyt paljon aiemmin rullaamaan, jos olisin tiennyt mitä olen tekemässä.
Muutos on mahdollinen
Reilu 10 vuotta sitten päätin, että on syytä aikuistua rahan suhteen, lopettaa sählääminen ja ryhtyä kartuttamaan rahaa isompiin ostoksiin. Hetkeä myöhemmin tavoite vaihtui vararahaston keräämiseksi ja rahataitoja opiskellessa tavoitteeksi muodostui taloudellinen riippumattomuus, joka minulle tarkoittaa tiettyä euromäärää kuukaudessa, joka mahdollistaa sellaisen elämän, jossa voin puuhastella, mitä haluan. Joka päivä työskentelen ja opettelen uutta päästäkseni tavoitteeseen. Raha-asenteeni on kääntynyt täysin päälaelleen siitä, mitä se teininä ja nuorena aikuisena oli. Jos se olisi tapahtunut aiemmin ja jonkun avustuksella, olisin jo paljon pidemmällä.
Rahataidot ovat paras lahja, jonka nuorelle voi antaa! Siksi Varallisuusakatemia on kehittänyt nuorille suunnatun kurssin Oman talouden työkalupakki, jossa käydään läpi hyvin käytännönläheisesti ja nuorille sopivalla tavalla oman talouden hallinnan ja sijoittamisen perusteet. Kurssi pidetään 11.9.2018 klo 17–20 neljällä paikkakunnalla ympäri Suomea (Helsinki, Tampere, Oulu ja Jyväskylä). Varmista nuorelle parhaat eväät tulevaisuuteen ja osta kurssi lahjaksi täältä.
Kati Kyyrö on varallisuusvalmentaja®, yrittäjä, asuntosijoittaja, kiinteistömanageri ja viestinnän ammattilainen.