Täytä alla olevat tiedot, olemme sinuun yhteydessä pian

    Nimi

    Katuosoite

    Postinumero

    Postitoimipaikka

    Sähköposti

    Puhelin

    Valitse valmennuspakettisi

    Lisätietoja

    Hyväksyn tietojeni käsittelyn rekisteriselosteen kuvaamalla tavalla.

    Omistusasunto – turva vai turha?

    Suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan paljon omistusasuntoa. Ja velaton asunto, se vasta kunnia-asia onkin. Eikä siinä ole mitään väärää, samaa mieltä minäkin olen ollut vuosikaudet. Mutta samalla, kun kehitän omaa sijoitusstrategiaani, olen huomannut pohtivani, miten omistusasunto sopii kuvioon.

    Asumismuotoja voi perustella monin eri tavoin. Vuokra-asumisessa voi vaihtaa joustavimmin asuntoa tai pääoma ei ole kiinni kankeassa omaisuuslajissa vaan hyödynnettävissä muualla. Yhtä lailla omistusasumista voi perustella, että lainaa lyhentäessä maksaa itselleen, kiinteä omaisuus on hyvä turvaverkko tms. Molemmilla on puolestapuhujansa ja se on aivan ok. Mutta se, mihin minä heräsin on, että kuuluuko omistusasunto sittenkään sinne taseen varallisuusruutuun?

    Robert Kiyosaki taitaa olla tämän ajatuksen suurin puolestapuhuja. Asia jäi mieleeni kummittelemaan, kun vuosien tauon jälkeen luin hänen kirjojaan uudestaan. Omistusasuntohan ei tuota mitään, ellei harjoita vuokraustoimintaa vaikka Airbnb:n kautta. Ja kuluja omistusasunnosta on varmasti. Tuottavuuden näkökulmasta omistusasunto siis on enemmän rinnastettavissa velkasarakkeeseen, vaikka asuntovelka olisikin jo historiaa. Varsinkin, kun suhteessa muuhun varallisuuteen omistusasunnolla on monesti iso osa kokonaisvarallisuuteen. Varsinkin, jos vasta aloittelee sijoitustoimintaa. Mutta miksi en ole osannut suhtautua omistusasuntoon yhtä ”kylmästi” kuin muihin omaisuuslajeihin? No, koska se on koti. Ja kotinihan on linnani.

    Omien raha-ajatusteni dna:ssa omistusasunnolla tuntuu olevan tärkeä rooli. Olen lähes koko ikäni asunutkin omistusasunnossa. Mutta onko omistusasunto sittenkään este sen hyödyntämiselle varallisuuden kasvattamisessa? Aiemmin olen tainnut näin ajatella, mutta olen saattanut muuttaa mieleni. Koen kuitenkin, että omistusasunto on minulle tärkeä eikä tässä elämäntilanteessa ole tarvettakaan sitä muuttaa. Mutta mitä enemmän tuloslaskelmaa, tasetta ja budjettia pyöritän excelissä, sitä varmemmin tuntuu, että olisi tämänkin omaisuuden aika tehdä töitä kohti taloudellista riippumattomuutta.

    Koska kyse on kuitenkin omasta kodista, matala riskitaso tuntuu luontevammilta. Järkevintä olisi käyttää asunto sijoituslainan vakuutena, ja todennäköisimmiltä käyttökohteelta tuntuu asuntosijoittaminen. Mutta jännittävintä tässä kaikessa on mahdollinen potentiaali.

    Esimerkki: Omistetaan 100 000 € velaton asunto ja ostetaan samanarvoinen sijoitusasunto. Pankki antaa lainaa 75 % vakuudella, joten ostettavan asunnon vakuusarvon lisäksi tarvittaisiin 25 000 € rahaa. Mutta koska olemassa on myös oma velaton asunto, voidaan sitä käyttää lisävakuutena. Tällöin sijoitusasunnon ostoa varten ei tarvitse rahaa, koska omistusasunnossa on käytettävää vakuutta 75 000 €, josta tässä esimerkissä käytetään 25 000 €.

    Lisävakuutena toimii kuitenkin oma koti, joten en suosittele suin päin syöksymään pankkiin enkä välttämättä hyödyntämään potentiaalista lisävakuutta. Tarkan laskennan lisäksi on syytä tehdä paljon ajatustyötä siitä miltä oman asunnon ”panttaaminen” sijoituslainan vakuutena tuntuu. Onko se hyväksyttävä vai liian suuri riski?

    Mielestäni ajat ovat muuttuneet omistusasumisen ympärillä. Vaikka olisit omistusasumisen kannattaja, kannustan miettimään suhdettasi omistusasuntoon? Turva vai turha?  Vaikka pohdinta ei johtaisi muutoksiin, voi se avata uusia ajatuksia ja ideoita siihen, kuinka suhtautua omaisuuslajeihin.

    Pohdiskelevin terveisin
    Kati

    Kati Kyyrö on varallisuusvalmentaja®, asuntosijoittaja, kiinteistömanageri ja viestinnän ammattilainen.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *